Palloilua (Seura)

Kun aika moni on kysellyt, miksi pyrin palloliiton puheenjohtajaksi, aloitetaan vastauksella. Oma pelaamiseni aikanaan oli vaatimatonta luokkaa ja se johtui yksinkertaisesti siitä syystä, että pelitaitoni oli vieläkin vaatimattomampi. Suurin saavutukseni oli ratkaisumaalin teko kesätyöpaikan puulaakijoukkueessa. Sekin syntyi paitsiosta, jota tuomari ei huomannut.

Vaikea kiehtoo. Se jää ikään kuin tiedostamattomaksi haasteeksi ja purkautuu tilaisuuden tullen. Voi tässä siitäkin olla kysymys.

Jalkapallon parissa toimii vakituiseen noin puoli miljoonaa suomalaista, pelaamassa tai taustajoukoissa. Näin laaja toiminta ei rajoitukaan vain urheilulliseen menestykseen, vaan sillä on melkoinen yhteiskunnallinen merkitys. Nuorille kenttä voi olla kadun vaihtoehto ja joukkueessa mukana olo syrjäytymisen välttäminen. Seuratoiminnassa on myös kasvatuksellisia piirteitä, juniorijoukkueen valmentaja on auktoriteetti, joka saa perille muitakin kuin välittömästi peliin liittyviä sanomiaan.

Vuodesta toiseen on kuultu, miten asevelvollisuusikäisten peruskunto on keskimäärin heikentynyt. Samalla on tapahtunut eriytymistä, mutta huippukuntoisia on valitettavan harvassa rapakuntoisiin verrattuna. On puhuttu koululiikunnan lisäämisen tarpeesta, varmasti hyvä niin, mutta käytännön toteutus on vaikeaa. Vapaaehtoisen seuratoiminnan kansanterveydellinen panos onkin korvaamaton ja sen tuottosuhde ylivertainen. Jalkapallo on maaliman ykköslaji. Suomessa on viime vuodet edetty kohti huippua ja asetuttu tähtäin eurooppalaiseen kärkikymmenikköön. Jokainen seuratoiminnassa mukana olija tai pelin katsoja vie tätä tavoitetta eteenpäin.

Sauli Niinistö