Tykätä työstään?

Oikeastaan sen pitäisi olla luonnollinen olotila. Että ihminen pitää työstään ja että töissä on hyvä olo.

Niin ei kumminkaan ole kaikkien kohdalla, tutkimus toisensa jälkeen kertoo karua kieltä. Suomalaisten viihtyvyys töissä tuntuu olevan pohjalukemissa. Syitä on monia, toisaalta työ koetaan liian kiivastahtiseksi tai vaativaksi, toisaalta tunnetaan epävarmuutta sen jatkumisesta. Myös työilmapiirissä on monien mielestä parantamisen varaa.

Nämä on raskaita tuntemuksia kun ne kohtaa päivittäin. Eikä ongelma jää enää vain yksilötasolle. Kun tunnetaan huolta työvoimapulasta, ei ole varaa samalla masentaa tai hukata yhtäkään tekijäänsä. Kun odotetaan lisää tuottavuutta, sitä synnyttää parhaiten myönteiset asenteet työhön.

Työmarkkinajärjestöillä on tilaisuus ja tilaus nyt näyttää kolmikannan olemassaolon oikeutus. Ei voi olla epäselvyyttä siitä, että palkansaajien ja työnantajien etu tässä on tismalleen sama. Mitä paremmin työssä viihdytään, sen parempi on työtulos. Kaikki ongelmat eivät varmasti ole työmarkkinaosapuolten ratkaistavissa, mutta silti, eikö olisi syytä tehdä vakava yritys ja nostaa asia ykköseksi?

Syntyneissä työehtosopimuksissa on toki ollut uutta linjaa. On jätetty enemmän tilaa paikallisille palkkasopimuksille. Se luo kannustavuutta, joka on hyvä asia. Työssä viihtymisen kannalta palkka ei kuitenkaan tunnu tutkimusten mukaan olevan ratkaiseva tekijä.

Itse luotan vapauden ja vastuun yhtälöön. Jos työssä jää tekijälle vapautta ja tilaa, syntyy luovuutta, jolle on sijaa kaikessa työssä. Jos samalla vielä tavoitteet ja toiminnan päämäärät ovat selkeät, syntyy myös vastuuntuntoa.

Aika vähälle on jäänyt keskustelu esimiesten, päällikköjen tai pomojen, roolin merkityksestä. Kuulin pankkimaailmasta puheita, joiden mukaan taistelu etenemisestä uralla sen kun tiukkenee. Kovat kyynärpäät tai taito miellyttää ylempiään ovat varmaan muillakin aloilla käytössä. Mutta herää kysymys,onko näillä taidoilla esimieheksi etenevä välttämättä paras viihtyvyyden luoja alaisilleen. Ehkei esimiestä pitäisikään mitata pelkästään sillä, mitä hän itse on, vaan myös sillä, mitä hän saa alaisensa olemaan.

Niin, ei sen tarvitse olla kaiken kattava rakkaussuhde. Riittää, että tykkää työstään.

Sauli Niinistö