 Presidenttivaalit
Venäjän duuma on sitten valittu monien valitusten saattelemana. Presidentti Putin tuli listaltaan odotetusti valituksi ja siinä samalla hänen puolueensa tuli saaneeksi mahtavan vaalivoiton.
Jo vaalien alla saattoi varmuudella päätellä, että vaalien jälkeen seuraa joka tapauksessa väitteitä vaalivilpistä. Oman lisänsä toi jo etukäteen vaalitarkkailusta syntynyt polemiikki.
Valitettavaa kyllä, maailmassa on paljon demokratioita, joissa sama ennuste pätee. Osassa niistä väitteet pitävät paikkaansa, osassa väitteet kuuluvat ainakin asian luonteeseen oli aihetta tai ei. Tuntuukin, että vaatii paljon vanhaa kansanvallan perinnettä, jos vaaleista selvitään ilman jälkipuheita vilpistä. Demokratia vaatii pitkän kypsytysajan.
Nyt on arvosteltu paljon juuri Putinin henkilökohtaista osallistumista vaalikampanjaan. Se olikin näkyvää ja mitä ilmeisimmin hyvin vaikuttavaa. Mutta aktiivinen presidentti parlamenttivaaleissa ei sittenkään ole maailmalla ilmiönä aivan ainutkertaista.
Kesällä valittiin Ranskan parlamentti vain pari kuukautta presidentinvaalien jälkeen. Vastavalittu presidentti Sarkozy oli juuri ennättänyt esitellä kunnianhimoisen uudistusohjelmansa,
jolle hän tarvitsi välttämättä vahvan tuen parlamentilta.
Parlamenttivaalien eräs näkyvä teema olikin, että siinä äänestetään tuesta Sarkozylle. Presidentti itse osallistui aktiivisesti puolueryhmittymänsä kampanjaan ilman, että sitä olisi kummemmin paheksuttu. Useimmat näyttivät pitävän sitä täysin luonnollisena. Vaalien lopputuloskin tulkittiin niin, että presidentin uudistusohjelma sai kansan tuen, vaikka vaalivoitto jäikin odotettua pienemmäksi.
Tietenkin perusasetelma oli kokonaan toinen monessa suhteessa; Putin sai jälkikäteen tukea politiikalleen ja haki vahvaa henkilökohtaista asemaa tulevaisuuteen, Sarkozy taas haki tukea tulevalle politiikalleen. Mutta yhtäkaikki, yhteistä oli, että istuva presidentti oli täysillä puolueettaan tukemassa. Ilmiö on varsin tuttu myös Yhdysvalloista.
En tässä puutu siihen, millaisia menetelmiä tai välineitä vaaleissa on kunkin presidentin käytössä, niissä on varmasti suuria eroja. Mutta pelkästään se, että presidentti tukee voimakkaan avoimesti omaa puoluettaan parlamenttiin, ei ole vain venäläinen tapa.
Vahvan presidenttivaltaisuuden maissa on eri tyyli kuin meillä. Jos presidentti Halonen olisi eduskuntavaaleissa näkyvästi liputtanut puolueensa puolesta, siitä vasta olisi meteliä pidetty,
minä muiden mukana. Sama tilanne vallitsee varmasti myös niissä maissa, joissa presidentti asema on vain muodollinen.
Sauli Niinistö |
