Kenelle uskoisit lompakkosi

Kesken eduskunnan kyselytuntia mieleen juolahtaa kaikenlaista. Tällä kertaa se liittyi jotenkin luotettavuuteen ja uskottavuuteen. Heti kohta on ehdottomasti todettava, ettei tämä mieleen juolahdus  mitenkään  saanut pontta käynnissä olevan keskustelun vilpittömyyden epäilyistä.

Kenelle siis uskoisi lompakkonsa, siis keneen erityisesti luottaisi?  Se on vanha ajatusleikki, erityisen suosittu piireissä finanssipiireissä, joissa jokainen epäilee toistaan. Eduskunnassa ei tietenkään toisiaan epäillä, muttei aina ihan uskotakaan. Siispä toimeen.

Annetaanpa katseen kiertää. Pari periaatetta pohjaksi: Edetään ryhmittäin, vasemmalta oikealle ja tekstitilan puutteen vuoksi vain neljän suurimman puolueen osalta. Niistä, joille lompakon uskoisi, valitaan ryhmästä yksi, ikään kuin esimerkkinä, eikä niistä, joihin ei kuunaan luottaisi, mainita mitään.

Niin, ensin vasemmistoliittolaisista.  Meillähän  on yhteistä se, ettei meillä juurikaan pitäisi olla
yhteistä. Tässä juurettomuuden maailmassa sekin on sentään jotain. Mutta valinnan kannalta tämä on vaikea tilanne, nämä ovat periaatteen ihmisiä ja lompakko olisi kyllä turvassa. Otetaan heistä nyt Mikko Kuoppa, senttiäkään ei lompakostani katoaisi mutta sinne kertyneet eurot antaisivat hänelle kyllä aihetta pitää pirunmoista melskettä tuloerojen kasvusta.  

Sitten demareihin. Siellä olisi parikin entistä valtiovarainministeriä, jotka eivät hukanneet
valtionkaan kirstua.  Entisen ulkoministerin taas olen omin silmin nähnyt panevan liittokansleri Schröderinkin järjestykseen. Entinen työministeri puolestaan pani minutkin melkein järjestykseen. Ja löytyisi sieltä monta muutakin hyvää lompakonvahtia. Tämän saa sattuma ratkaista: seuraavaksi puheenvuoroa pyytävä demari tulkoon valituksi! - No niin, melkein sattuma, Esa Lahtela on mies paikallaan, hänen kanttinsa kesti hyvin täysin perättömät puheetkin.

Talonpoikaisuus ja käytännön järki ovat tässä jutussa vahvoilla, ja niistä juurista keskustalle tulee paljon plussaa. Talonpitoon kuuluu myös juonikkuuden perinnettä, jo ammoin oli osattava estää kuninkaan veronkantajia viemästä tuhkatkin pesästä. Taito on varmaan tallella, nykyisin sitä ylläpitävät lukuisat eu-direktiivit. Mutta tässä ei ole kyse hakemuskaavakkeiden tulkinnasta eikä lompakkoni suhteen ei ole siis hädän päivää. Henkilövalintaan saattaa  Niskavuori vaikuttaa, ja nimeksi nousee Pohjanmaan emäntä, siis Susanna Haapoja. Luultavasti hän varottaisi minua itseänikin tuhlaamasta lompakkoni sisältöä.

Omiin sitten. Siellä kokoomuksessa on markkinahenkisyyttä , mutta eivät ne varmaan sentään yksityistäisi lompakkoani kun vasuritkin jättivät sen sosialisoimatta. Ei tämän pitäisi näin vaikeaa olla… Ollilaa ei nyt näy missään, mikä sinänsä  ei ole vallan tavatonta, mutta toinen hämäläinen paikkaa hyvin. Jari Koskinen on luottomiehiä, hänellä on siviilikokemusta pankin johtamisestakin. Taidanpa peräti tivata vähän korkoakin.

Kylläpä täällä riittää luotettavaa väkeä.